Ruisku

Ihonadermainen ruisku, joka tunnetaan myös nimellä ihonalainen neula, on laite, jota lääketieteen ammattilaiset käyttävät nesteiden siirtämiseen kehosta tai kehosta. Se koostuu ontosta neulasta, joka on kiinnitetty putkeen ja mäntään. Kun männänkahva vedetään takaisin, nesteet vedetään putkeen. Neste pakotetaan ulos neulan läpi, kun kahva työnnetään alas. Ruisku otettiin käyttöön 1800-luvun puolivälissä, ja se on parantunut tasaisesti uusien materiaalien ja mallien kehittämisen myötä. Nykyään siitä on tullut niin tärkeä lääketieteellinen työkalu, että se on melkein symboli, joka on synonyymi käytännön lääkärille.

Historia

Farmaseuttisten lääkkeiden tulon jälkeen on etsitty menetelmiä näiden lääkkeiden antamiseksi. Ennen injektiota ihonalaisen ruiskun avulla voitaisiin harkita erilaisia ​​tärkeitä kehityksiä. 1800-luvun alkupuolella lääkärit eivät tienneet, että lääkkeitä voitaisiin viedä kehossa ihon kautta. Yhden varhaisen kokeilun, joka osoitti tämän idean, suoritti kuitenkin Francois Magendie vuonna 1809. Hän julkaisi julkaisemassaan teoksessa menetelmän strychninin tuomiseksi koiraan käyttämällä päällystettyä puupalkkia. Vuonna 1825 AJ Lesieur kuvasi toisen menetelmän lääkkeiden antamiseksi ihon läpi levittämällä niitä suoraan ihon rakkuloihin. Laajentamalla näiden kokeiden tuloksia, GV Lafargue kehitti menetelmän morfiinin tuomiseksi ihon alle lansetin avulla. F. Rynd keksi tiputusneulan vuonna 1844 samaan tarkoitukseen. Hän julkaisi kuitenkin menetelmänsä vasta vuonna 1861, kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen ihonalainen ruisku oli kuvattu.

Ensimmäisen todellisen ihonalaisen ruiskun loi Alexander Wood vuonna 1853. Hän muutti tavallisen ruiskun, jota tuolloin käytettiin syntymämerkkien hoitamiseen, lisäämällä neulan. Sitten hän käytti tätä uutta laitetta morfiinin tuomiseen potilaiden ihoon, jotka kärsivät unihäiriöistä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän lisäsi mittakaavan tynnyriin ja hienomman neulan. Nämä muutokset olivat riittävät houkuttelemaan muun lääketieteellisen yhteisön huomion, mikä johti sen laajempaan käyttöön.

Vuosien ajan ihonalaisissa ruiskuissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka ovat tehneet niistä tehokkaampia, käyttökelpoisempia ja turvallisempia. Yksi tällainen parannus oli lasimäntä sisällyttäminen sylinteriin. Tämä innovaatio esti vuodot ja vähensi tartuntamahdollisuuksia, mikä teki laitteen luotettavammaksi. Ihonalaisten ruiskujen massatuotannon tekniikka kehitettiin 1800-luvun lopulla. Muovien kehittyessä ne sisällytettiin suunnitteluun, vähentämällä kustannuksia ja parantamalla turvallisuutta entisestään.

Tausta

Tapa, jolla ihonalainen neula toimii, on yksinkertainen. Neste, kuten lääke tai veri, vedetään onton neulan kautta pääputkeen, kun männänkahva vedetään takaisin. Niin kauan kuin neulan kärki pysyy nesteessä, kun männänkahvaa vedetään, ilmaa ei tule. Käyttäjä voi määrittää tarkalleen kuinka paljon materiaalia on putkessa lukemalla mittausmerkit putken sivulta. Neste annostellaan neulan läpi, kun männänkahva työnnetään takaisin alas.

Termi ihonalainen ruisku tulee kreikan sanoistahypo,tarkoittaa alla, jaderma,tarkoittaa ihoa. Nämä termit ovat sopivia, koska ne kuvaavat tarkalleen, miten laite toimii. Neulaa lävistetään ihon yläkerros, ja putken materiaali injektoidaan alla olevaan kerrokseen. Tässä ihonalaisessa kerroksessa suurin osa injektoiduista materiaaleista hyväksytään helposti verenkiertoon ja kiertää sitten kehossa.

Ruisku on yksi kolmesta ensisijaisesta menetelmästä lääkkeen viemiseksi kehossa. Muut ovat transepidermaalisia (ihon läpi) ja suun kautta. Hypodermisen neulan käytöllä lääkkeen antamismenetelmällä on joitain merkittäviä etuja suun kautta tapahtuvaan nauttimiseen verrattuna. Ensinnäkin lääkkeet on suojattu ruuansulatukselta. Tämä estää niitä kemiallisesti muuttamasta tai hajottamasta, ennen kuin ne voivat olla tehokkaita. Toiseksi, koska aktiiviset yhdisteet imeytyvät nopeasti verenkiertoon, ne alkavat toimia nopeammin. Lopuksi kehon on vaikeampaa hylätä ruiskeilla annettavat lääkkeet. Transepidermaalisen lääkkeen antaminen on suhteellisen uusi tekniikka, ja sen vaikutukset eivät yleensä ole yhtä välittömiä kuin suora injektio.

Design

Saatavana on monia ihon alle annettavien ruiskujen malleja. Kaikilla niillä on kuitenkin samat yleiset ominaisuudet, mukaan lukien tynnyri, mäntä, neula ja korkki. Tynnyri on ihonalaisen neulan osa, joka sisältää injektoidun tai vedetyn materiaalin. Tähän putkeen sisältyy liikkuva mäntä. Tynnyrin leveys on vaihdettava. Jotkut valmistajat valmistavat lyhyitä, leveitä putkia ja toiset pitkiä, ohuita. Tarkka suunnittelu riippuu jossain määrin siitä, miten laitetta käytetään. Tynnyrin pää, johon neula on kiinnitetty, on kapeneva. Tämä varmistaa, että vain haluttu määrä materiaalia jaetaan neulan läpi. Tynnyrin pohjassa kaukana neulan kiinnityksestä, kaksi vartta leimahtavat ulos. Nämä kappaleet antavat neulan käyttäjän painaa mäntää peukalolla pitäen putkea paikoillaan kahdella sormella. Tynnyrin toinen pää on kapeneva.

Mäntä, joka vastaa alipaineen luomisesta materiaalien vetämiseksi ja niiden purkamiseksi, on valmistettu pitkästä, suorasta kappaleesta, jonka toisessa päässä on kahva ja toisessa kumimäntäpää. Kumipää sopii tiukasti tynnyrin seiniin, jolloin se on ilmatiivis. Sen lisäksi, että varmistetaan tarkan määrän materiaalia sisäänvetäminen, männän pään vetoletkun toiminta pitää materiaalit pois putken sisäseinistä.

Neula on osa laitteesta, joka todella lävistää ihon kerrokset. Neula-aukko voi olla ohuempi tai leveämpi ja sen pituus vaihtelee riippuen siitä, kuinka syvä injektio tai nesteuutto on. Se voidaan myös kiinnittää pysyvästi ruiskun runkoon tai vaihtaa. Jälkimmäisessä järjestelmätyypissä olisi saatavana erilaisia ​​neuloja käytettäväksi eri sovelluksissa. Neulan tarttumisen vahingossa tapahtuvan vahingon estämiseksi asetetaan suojakorkki neulan yläosaan, kun sitä ei käytetä.

Raakamateriaalit

Koska ihonalaiset ruiskut ovat suorassa kosketuksessa kehon sisätiloihin, hallituksen määräyksissä vaaditaan, että ne on valmistettu biologisesti yhteensopivista materiaaleista, jotka ovat farmakologisesti inerttejä. Lisäksi niiden on oltava steriloitavia ja myrkyttömiä. Monia erityyppisiä materiaaleja käytetään rakentamaan laaja valikoima saatavilla olevia ihonalaisia ​​neuloja. Neulat on yleensä valmistettu lämpökäsittelystä ruostumattomasta teräksestä tai hiiliteräksestä. Korroosion estämiseksi monet on niklattu. Käytetyn laitteen tyypistä riippuen putken päärunko voi olla muovia, lasia tai molempia. Muoveja käytetään myös männänkahvan ja joustavan synteettisen kumin valmistamiseen männän päähän.

Valmistus
Prosessi

Nahka-neulojen valmistajia on monia, ja vaikka kukin käyttää valmistukseen hieman erilaista prosessia, perusvaiheet pysyvät samoina, mukaan lukien neulamuodostus, muovikomponenttien muovaus, kappalekokoonpano, pakkaus, merkinnät ja kuljetus.

Neulan tekeminen

• 1 Neula on valmistettu teräksestä, jota ensin kuumennetaan, kunnes se sulaa, ja sitten

  

  Kaavio ihonalaisesta ruiskusta. Männän sisään vetäminen luo alipaineen materiaalien vetämiseksi, jotka voidaan sitten purkaa työntämällä mäntää. Kumipää on tiivis tiiviste tynnyrin seinämiä vasten.

  vedetään suulakkeen läpi, joka on suunniteltu täyttämään neulan kokovaatimukset. Kun se liikkuu tuotantolinjaa pitkin, teräs muodostetaan edelleen ja valssataan jatkuvaksi, onttoksi lankaksi. Lanka on leikattu asianmukaisesti neulan muodostamiseksi. Jotkut neulat ovat huomattavasti monimutkaisempia ja ne tuotetaan suoraan painevalusta. Myös muita neulan metalliosia valmistetaan tällä tavalla.

Tynnyrin ja männän valmistus

• 2 Ruiskuputkea voidaan muokata eri tavoin tarvittavasta suunnittelusta ja käytetyistä raaka-aineista riippuen. Yksi valmistusmenetelmä on suulakepuristusmuovaus. Muovi tai lasi toimitetaan rakeina tai jauheena ja syötetään suureen säiliöön. Suulakepuristusprosessiin kuuluu suuri kierreruuvi, joka pakottaa materiaalin lämmitetyn kammion läpi ja tekee siitä paksun, virtaavan massan. Sitten se pakotetaan muotin läpi, jolloin muodostuu jatkuva putki, joka jäähdytetään ja leikataan.

• 3 Kappaleille, joiden muoto on monimutkaisempi, kuten päät, mäntä tai suojakorkit, käytetään ruiskuvalua. Tässä prosessissa muovi kuumennetaan muuntamalla se nesteeksi. Sitten se ruiskutetaan pakollisesti muottiin, joka on halutun muodon käänteinen. Jäähtymisen jälkeen se jähmettyy ja ylläpitää muotoaan muotin avaamisen jälkeen. Vaikka männän pää on kumi, se voidaan valmistaa myös ruiskuvalulla. Myöhemmin männän pää kiinnitetään männänkahvaan.

Kokoonpano ja pakkaus

• 4 Kun kaikki komponenttipalat ovat saatavilla, lopullinen kokoonpano voi tapahtua. Kun putket kulkevat alas kuljettimelta, mäntä työnnetään ja pidetään paikoillaan. Putken korkipäät kiinnitetään. Valmistusmerkinnät voidaan myös tulostaa pääputken rungolle valmistusprosessin tässä vaiheessa. Laitteet, jotka tulostavat nämä merkinnät, on erityisesti kalibroitu varmistamaan, että ne tulostavat mittaukset tarkasti. Suunnittelusta riippuen neula voidaan myös kiinnittää tässä vaiheessa yhdessä suojakorkin kanssa.

• 5 Kun kaikki komponentit ovat paikoillaan ja tulostus on valmis, ihonalaiset ruiskut pakataan asianmukaisiin pakkauksiin. Koska laitteen steriiliys on välttämätöntä, ryhdytään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että siinä ei ole sairauksia aiheuttavia tekijöitä. Ne pakataan tyypillisesti ilmatiiviiseen muoviin. Ruiskujen ryhmät pakataan laatikoihin, pinotaan lavoille ja toimitetaan jakelijoille.

Laadunvalvonta

Näiden laitteiden komponenttien laatu tarkistetaan jokaisen valmistusvaiheen aikana. Koska tuhansia osia valmistetaan päivittäin, täydellinen tarkastus on mahdoton. Tämän seurauksena linjatarkastajat tarkastavat komponentit satunnaisesti tietyin väliajoin varmistaakseen, että ne täyttävät koko-, muoto- ja sakeusvaatimukset. Nämä satunnaisnäytteet antavat hyvän osoituksen valmistetun ihonalaisen ruiskun laadusta. Silmämääräinen tarkastus on ensisijainen testimenetelmä. Tiukempia mittauksia suoritetaan kuitenkin myös. Mittalaitteita käytetään tarkastamaan komponenttiosien pituus, leveys ja paksuus. Tyypillisesti käytetään laitteita, kuten vernier-paksuus, mikrometri tai mikroskooppi. Jokainen näistä eroaa tarkkuudestaan ​​ja sovelluksestaan. Erityisten testien lisäksi linja-tarkastajat sijoitetaan tuotantoprosessin eri pisteisiin ja tarkastavat silmämääräisesti komponentit niiden valmistusvaiheessa. He tarkistavat esimerkiksi muodonmuutosneuloja tai -putkia, väärin sopivia palasia tai sopimattomia pakkauksia.

Hypodermisten ruiskujen tuotantoa valvoo tiukasti Yhdysvaltain hallitus, erityisesti Food and Drug Administration (FDA). He ovat laatineet luettelon eritelmistä, joita jokaisen valmistajan on noudatettava. He tarkastavat jokaisen näistä yrityksistä varmistaakseen, että ne noudattavat hyviä tuotantotapoja, käsittelevät valituksia asianmukaisesti ja pitävät suunnittelua ja tuotantoa koskevia asianmukaisia ​​rekistereitä. Lisäksi yksittäisillä valmistajilla on omat tuotevaatimuksensa.

Tulevaisuus

Siitä lähtien, kun Alexander Wood esitteli ensimmäisen laitteen, ihonalaisen ruiskutekniikka on parantunut huomattavasti. Tulevaisuuden tutkimus keskittyy parempien laitteiden suunnitteluun, jotka ovat turvallisempia, kestävämpiä, luotettavampia ja halvempia tuottaa. Laitevalmistuksessa jatketaan myös parannuksia. Yksi esimerkki tästä on suuntaus käyttää materiaaleja, kuten metalleja ja muoveja, jotka on läpikäynnissä vähintään normaalissa tilassaan. Tämän pitäisi minimoida jätteet, lisätä tuotantonopeutta ja vähentää kustannuksia.

Lue lisää:http://www.madehow.com/Volume-3/Syringe.html#ixzz6ROuOunWj